Kerskakulutus

Kävelen pitkin katua ja katselen näyteikkunoita. Silmäilen esillä olevia tavaroita, mutta myös niiden hintoja. Mielessäni herää tunteita ja ajatuksia. Erityisesti poikkeuksellisen halvat tai kalliit hinnat saavat mielen rattaat pyörimään. ”Miten tuo voi olla noin halpa?” ”Kenellä muka on varaa maksaa tuosta?”

Hinnoilla on vaikutuksia siihen miten ajattelemme ja toimimme. Ilmeisin vaikutus on, että kalliit hinnat ehkäisevät ostamista. Koska haluamme pitää kiinni rahoistamme, yritämme saada haluamamme tuotteet mahdollisimman halvalla.

Mutta hinnoilla on muitakin vaikutuksia. Tässä kolme esimerkkiä:

  • Usein ajatellaan, että hinta on merkki laadusta: halpa on huonoa ja kallis hyvää. Tämä ajattelu perustuu ymmärtääkseni siihen oletukseen, että tuotteet kilpailevat joko laadulla tai hinnalla, ja kilpailu johtaa siihen että laadukkaista tuotteista voidaan pyytää korkeampaa hintaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että voimme luottaa kalliin tuotteen olevan hyvälaatuinen.
  • Tuotteen korkea hinta lisää himoamme saada tuote. Tämä on eri asia kuin se, että ajattelisimme korkean hinnan merkitsevän korkeaa laatua. Luksuksessa tuotteen korkea hinta rajoittaa sitä, kenen saavutettavissa tuote on. En ihaile Ferrarin valmistamia autoja pelkästään niiden korkean laadun ja ominaisuuksien vuoksi, vaan myös siksi, että sellaisen hinta on minulle aivan liian korkea ja auto on siksi minulle saavuttamaton. Himoitsemme sitä mitä emme voi saada.
  • Kun ostan tuotteen, saan mahdollisuuden kertoa itsestäni tarinaa tämän tuotteen kautta. Oletetaan että minulla olisi rahaa hankkia Ferrari. Ferrarini tekee minusta Ferrari-miehen, jollainen haluaisin olla. Ferrari-miehen yksi piirre on että hänellä on paljon rahaa, sillä muutenhan hänellä ei olisi varaa Ferrariin. Kun olen julkisesti Ferrari-mies, kerron samalla muille että minulla on paljon rahaa.

Tämä listani viimeinen on sitä, mitä Thorstein Veblen kutsui “kerskakulutukseksi” (conspicuous consumption, Veblenin teoksessa Theory of the Leisure Class, 1899). Maksamme asioista ainakin osittain siksi, että näin tekemällä vahvistamme asemaamme muiden silmissä. Minun ei edes tarvitse oikeasti olla yhtään kiinnostunut Ferrareista voidakseni käyttää Ferraria varallisuuteni ja asemani merkkinä. Kerskakulutukseni on sitä, että käytän kallista autoani kertoakseni tarinaa itsestäni.

Toisaalta Ferrarilla todella on tiettyjä ominaisuuksia, jotka ovat konkreettisemmin arvokkaita. Ferrarilla pääsee tietääkseni kovaa, tai pääsisi jos laki ei kieltäisi. Ferrari on myös olettaakseni taitavasti ja huolella rakennettu. Ferrarin penkit on verhoiltu ylellisillä materiaaleilla. Ferrarilla siis on sellaisia hyviä ominaisuuksia, joita hyvällä urheiluautolla kuuluu olla. Voin Ferrarin hankittuani ainakin kuvitelmissani kertoa itselleni, että nämä hyvät ominaisuudet saivat minut päätymään hankintaani. En kuitenkaan välttämättä ole itselleni rehellinen. On todennäköistä, että olen kerskakuluttaja, jolle auton hienot ominaisuudet ovat toissijaisia.

Joskus kalliilla tuotteella ei ole ollenkaan sellaisia ominaisuuksia, joilla sen hintaa voisi edes kuvitelmissaan perustella. Tämä ilmiö ei ole uusi, mutta se on edelleen yleistynyt Veblenin ajoista: hänen kirjoittaessaan saattoi uskoakseni luottaa enemmän siihen, että korkea hinta kertoi jotain tuotteen laadusta. Enää tällaiselle luottamukselle ei ole juuri perusteita. Astumme brändien maailmaan, joka on tyylinkin kannalta mielenkiintoinen.

Oletetaan, että haluan — tietoisesti tai en — kertoa t-paidalla omasta asemastani ja varallisuudestani. Astun tällaisia paitoja myyvään luksusliikkeeseen sisään. Uskon, että t-paitaan isolla painettu kalliin brändin logo kertoo minusta tarinaa ihmisenä, jolla on varaa ostaa sellainen t-paita. Haluan itsestäni kerrottavan sitä tarinaa. Ostan paidan. En välitä siitä, että t-paita on mahdollisesti tehty halvalla hikipajassa, enkä kysele tarkemmin sen valmistusmateriaaleista tai tutki ompelutyön jälkeä.

Kun kerskakuluttajana ajattelen kotiin palattuani ostamaani kallista paitaa, saatan alkaa ajatella paidan laatua. Saatan ajatella, että korkea hinta on tae korkeasta laadusta, ja näin ollen paitani on oltava laadukas. En kuitenkaan välttämättä osaa tai edes yritä arvioida paidan laatua mitenkään muuten kuin hinnan perusteella. Paidalla, toisin kuin Ferrarilla, ei ole mitään sellaisia hyviä ominaisuuksia joilla sen hintaa voitaisiin perustella. Ferrari-miehenä saatan huijata itseäni ajattelemalla, että auton istuinten ylellinen verhoilu ja sen muut hyvät ominaisuudet vaikuttivat merkittävästi ostopäätökseeni; t-paidan ostajana en voi huijata itseäni samalla tavalla, koska tuollaiset ominaisuudet puuttuvat täysin.

Kerskakulutus tapahtuu ajatusten ja mielikuvituksen tasolla: olennaista on mielikuva kalleudesta. Mutta kerskakulutuksesta ei pääse eroon edes materiaalien maailmassa. Esimerkiksi kulta ja timantit ovat ikiaikaisia kohteita kerskakulutukselle, ja myös monet vaatemateriaalit.

Kerskakulutusta on helppo kritisoida, mutta käytännössä siihen on myös helppo langeta. Se on kulutusyhteiskunnan ominaisuus, ja myös Veblen ajatteli että se läpäisee kaikki yhteiskuntaluokat rikkaista köyhimpiin. Räikeimpiä kerskakulutuksen muotoja on kuitenkin mahdollista välttää.

Brändi

Brändiin liittyy monta ulottuvuutta, joista osa on epämääräisempiä. Kirjoitan tässä termistä siinä merkityksessä, että brändi on merkki, jonka alla tuotetta tai palvelua myydään.

On hyvä huomata, että joskus puhutaan ”brändistä” myös eri merkityksissä. Saatetaan esimerkiksi sanoa, että ”muotibrändi Makia lanseerasi Tove Janssonin muumikirjaan pohjautuvan vaatemalliston”. Kun näin sanotaan, tarkoitetaan merkin sijaan jotain muuta tähän liittyvää asiaa, esimerkiksi koko yritystä. Merkkihän ei itse lanseeraa mitään, vaan merkin omistava yritys. Muitakin vastaavia käyttötapoja on, mutta ne eivät ole tarkoitettuja ymmärrettäviksi kirjaimellisesti.

Erottumisen merkki

Brändin yksi olennainen tarkoitus on erottua. Valmistajat pyrkivät siihen, että niiden tuotteet olisivat houkuttelevampia. Jos ne haluavat myydä kalliimpia tuotteita tehdäkseen enemmän voittoa, niiden on pystyttävä vakuuttamaan ostajat että tuotteet ovat korkeamman hinnan arvoisia. Tämän lisäksi niiden on opetettava ostajat tunnistamaan valmistamansa tuotteet, erottamaan ne muista.

Esimerkiksi vaatteen brändi tuodaan tyypillisesti esiin yhtenä tai useampana fyysisenä merkkinä, usein näkymättömässä paikassa esimerkiksi takin sisäpuolella niskassa. Usein merkin yhteydessä on myös vaatteen koko- ja muita tietoja.

Nykyään merkki on kuitenkin yhä useammin myös näkyvällä paikalla vaatteessa. Lisäksi merkki on usein kookas, toistuva tai muuten erityisen näkyvä. Erityisesti jotkut brändit, joiden tuotteet yleisesti tiedetään kalliiksi, sijoittavat merkkinsä vaatteisiin näin. Ajatuksena on, että vaatteen omistaja viestii muille omasta varallisuudestaan: ”tämä on kallis, mutta minulla on tähän varaa”. Ilmiö ei ole uusi: Thorstein Veblen tunnisti sen jo 1800-luvun lopussa ja nimesi sen ”kerskakulutukseksi” (conspicuous consumption).

Brändisuhde

Brändiin syntyy usein suhde, joka perustuu tunne- tai luottamussiteelle. Se voi olla hyvin konkreettinen ja voi liittyä esimerkiksi brändin vaatekokoluokituksiin tai omalle vartalolle sopiviin leikkauksiin. Nämä saattavat pysyä samankaltaisina vuodesta toiseen. Tunneside voi toisaalta pohjautua mielikuviin tai tarinaan siitä, mitä brändi edustaa. Haluan ehkä kertoa itsestäni tarinaa sellaisena ihmisenä, joka käyttää Nokian kumisaappaita, vaikka Nokian kumisaappaiden tarinalla ei olisi kovinkaan paljon yhteistä nykyään tuotettujen Nokian kumisaappaiden kanssa.

Brändikeskeinen ajattelu on tällä hetkellä yleistä. Brändi on monelle helpompi ymmärtää kuin esimerkiksi materiaali. Vaikka on melko helppoa esimerkiksi perustella, että vaatteen materiaali määrittää vaatteen laatua paljon vahvemmin kuin vaatteen brändi, liitämme usein brändeihin vahvoja laatumielikuvia ja ajattelemmme ostavamme laatua valitsemalla tietyn brändin tuotteita. Nämä mielikuvat voivat olla perusteltuja, mutta aina ne eivät ole sitä. Usein vahvojen brändien taustalla on vain vahvaa markkinointia.

Useimmat meistä ovat kuitenkin jollain tavalla riippuvaisia brändeistä. Vaatteista on usein vaikea saada tietoa, ja tekemällä brändivalintoja pystymme edes jollain tavalla tuntea tietävämme mitä ostamme. On kuitenkin hyvä olla tietoinen omasta brändisuhteestaan jos pyrkii esimerkiksi hankkimaan ajattomia, eettisesti valmistettuja ja kestäviä tuotteita.

On hyvä miettiä, liittyykö omaan brändisuhteeseen mielikuvia esimerkiksi ”kotimaisesta laadusta” tai ”vastuullisesta brändistä”. Nämä mielikuvat saattavat olla tosia tai epätosia. Jos ne ovat tosia, brändiuskollisuus on perusteltua. Jos taas mielikuvat eivät ole tosia, brändiuskollisuus saattaa johtaa epäonnistuneisiin hankintoihin.

Aitous

Aitous on sitä, että joku on sitä mitä näyttää, esittää tai väittää olevansa. Tässä on lukemattomia ulottuvuuksia. Melkein mikä tahansa asia tai asian ominaisuus voi olla aito tai epäaito.

Tyylissä aitous liittyy ehkä keskeisimmin alkuperään ja materiaaliin. T-paita saattaa olla aito Armanin t-paita, jos Armani-brändin omistava yritys on itse teettänyt sen. Nahkatakki on aito nahkatakki, jos se on oikeasti tehty kuolleen eläimen nahasta.

Eri aitouden ulottuvuudet ovat toisistaan riippumattomia. Jonkun muotibrändin villapaita saattaa olla aito tuon brändin tuote, mutta materiaaliltaan esimerkiksi akryylia villan sijasta. Aitous on myös riippumatonta muista ominaisuuksista, esimerkiksi laadusta.

Usein aitouteen liitetään arvoa. Ajatellaan, että se, että esimerkiksi Balenciaga-printillä koristettu huppari on todella Balenciaga-brändin omistavan yrityksen teettämä, tekee tästä hupparista arvokkaamman kuin jos se ei olisi tämän yrityksen teettämä. Ja aidoista helmistä ollaan valmiita maksamaan enemmän kuin jäljitelmistä.

Aitouden arvo voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Esimerkiksi Chanel-muotitalon perustaja Gabrielle ”Coco” Chanel ei itse varauksetta hyväksynyt ajatusta, että aitous lisäisi esineen arvoa. Hän itse käytti usein jäljitelmäkoruja ja myös korosti, että ne olivat jäljitelmiä.

Tyyli ei siis välttämättä sinänsä edellytä aitoutta. Kuitenkin aitouteen liittyy joitakin tyylin kannalta olennaisia ominaisuuksia. Aidot luonnonmateriaalit esimerkiksi tyypillisesti kuluvat tyylikkäämmin kuin jäljitelmät.