Mikä ja kuka on dandy? Joka haluaa tietää sen, aloittakoon vaikkapa lukemalla Jules Barbey D’Aurevillyn Dandyismistä ja George Brummellista (suom. Antti Nylén). Dandyn voisi periaatteessa määritellä mieheksi, joka on liiankin kiinnostunut omasta ulkonäöstään. Mutta tämä määritelmä ei kerro kaikkea.

En kirjoita dandy-termistä mielelläni. Siitä on vaikea kirjoittaa neutraalisti. Itse en pidä dandyismiä kovin kiinnostavana, mutta ilmeisen moni kokee asian toisin ja pitää dandyn statusta tavoiteltavana. Dandy on itsevarma, älykäs, huoliteltu ja taitava sanankäyttäjä. Dandy on myös tietyllä tavalla välinpitämätön muista asioista kuin niistä, jotka liittyvät häneen itseensä.

Dandyssa tavoiteltavinta lienee jonkinlainen vaikutusvalta. Dandy hallitsee sekä pukeutumisen että puhumisen. Hän kykenee luomaan vaikutelman, että on jollain tavalla saavuttamattomasti muita ylempänä tai edellä. Dandyssa on tässä mielessä tietynlaista glamouria.

Dandyn erottaa nähdäkseni perinteisestä herrasmiehestä se, että herrasmies pyrkii päinvastoin häivyttämään itsensä ja muiden välillä sellaisia eroja, jotka voisivat saada toiset tuntemaan olonsa epämukavaksi. Vaikka myös herrasmies pukeutuu hyvin, herrasmiehessä on sellaista lämpöä, joka dandysta puuttuu.

Dandy on käsitteenä peruja ajalta, jolloin sukupuolia ajateltiin jäykemmin kuin nyt. Jotkut ovat käyttäneet sanaa quaintrelle ”naispuolisista dandyista”. Itsekin törmäsin siihen vasta kun tätä kirjoittelin. Miksipä sitä ei voisi ottaa laajemmin käyttöön!