Etiketti

Oletko syyllistynyt etikettivirheeseen? Onko etiketillä enää roolia nykyisessä elämänmenossa? Mitä etiketti ylipäänsä tarkoittaa?

Erkki Kivijärvi määrittelee etiketin näin kirjassaan Seuraelämän säännöt (2. painos, 1930, s. 30): ”Etiketti-käsitteeseen sisältyvät ne muodot, jotka perinnäistapa on vakiinnuttanut seurustelun ja kanssakäymisen laeiksi.” Mistä on kysymys?

Etiketti on laaja kokonaisuus. Kirjoitan tässä vain siitä, mikä on etiketin ja tyylin suhde.

Etiketti on eri asia kuin etiikka. Etiikkaa pitää noudattaa aina, mutta etiketin rikkominen on vain etikettivirhe. Jos myyn polyesterista valmistettua huonolaatuista oranssia solmiotani silkkisolmiona ja teen sen tietoisesti, toimin epäeettisesti. Jos taas menen ylläni sama solmio tilaisuuteen, jossa pukeutumisohjeena on tumma puku, teen etikettivirheen — mutta en kuitenkaan toimi epäeettisesti. Toimin kuitenkin epäkunnioittavasti tilaisuuden järjestäjää kohtaan.

Etiketti on siis sellaista käyttäytymissäännöstöä, jonka noudattaminen on vapaaehtoista. Etiketin tarkoitus on ohjata käytöstä niin, että ihmiset tuntisivat kuuluvansa joukkoon ja että tilaisuudella olisi haluttu arvokkuuden aste.

Tämä voi kuulostaa kaukaiselta asialta tyyliajattelulle. Eikö tyylissä olekaan kyse siitä, että erottuu muista omalla tyylikkyydellään?

Voidaan ajatella, että tyylikäs ihminen ”hoitaa tilanteet tyylikkäästi”: hän ei pyri erottumaan, vaan pitää huolen siitä että asiat sujuvat sopuisasti, eikä synny tarpeettomia kohtauksia. Tässä auttaa se, että pukeutuu sovinnaisesti: välttää voimakkaita värejä tai kuoseja ja muita asioita, jotka herättävät huomiota.

Etiketti voi vaikuttaa vanhanaikaiselta käsitteeltä. Tuntuu myös siltä, että tyylissä on kuitenkin kyse ennen kaikkea jostain muusta kuin perinteiden ja sääntöjen mukaan toimimisesta. Myös Kivijärvi itse kirjassaan kirjoittaa, että liian ”ankara ja turhantarkka sovinnaisten sääntöjen noudattaminen vaikuttaa usein vastenmieliseltä” (s. 141), ja suosittaa lukijalle tässäkin asiassa kohtuutta ja keskitietä.

Silti etiketti on hyvä tuntea. Etiketti tekee näkyväksi sen taustan, johon tyylivalinnat asemoituvat.

Casual

Mikä ihmeen ”casual”? Nykyisin myös suomenkielisessä tyylipuheessa törmää usein tähän termiin. Casual tarkoittaa epämuodollista. Mutta koska nykyään varsinainen muodollisuus on aika harvinaista, ei ole aina selvää mitä epämuodollisuudella tarkoitetaan.

Termiä ”casual” käytetään myös pukukoodina. En ole pukukoodien asiantuntija, mutta olen kuullut sanottavan, että se tarkoittaa tällöin tyypillisesti ns. ”smart casualia”, eli epämuodollista mutta kuitenkin ”siistiä” pukeutumista. Limenvihreät Crocsit kannattanee siis sillä kertaa jättää kotiin, vaikka ne epämuodollisia ovatkin.

Joskus sanotaan, että casual tarkoittaa rentoa pukeutumista. Mutta myös rentous on subjektiivinen käsite. Joku voi olla hyvin tarkka siitä, millaisissa juoksukengissä ja vyölaukussa näyttäytyy kaupungilla. Siitä saattaa olla rentous kaukana, mutta epämuodollista se on ehdottomasti.

Joka tapauksessa kysymys muodollisuudesta on olennainen tyylin kannalta. On esimerkiksi tyylillisesti turvallisempaa pitäytyä asukokonaisuudessaan sellaisissa vaatteissa, jotka ovat muodollisuusjanalla suurin piirtein samassa kohdassa. On esimerkiksi riskialtista pitää samanaikaisesti päällään iltapukua ja rantasandaaleita. Toisaalta mitä elämä olisi ilman riskejä, ja mitä tyyli?

Palaan kysymyksiin muodollisuudesta aikanaan sanan ”muodollisuus” kohdalla.